3.10.2018

Kaksi Makupatonkia! (Vegaaninen)


Tuore leipä. Mikäs se on muu ilostuttanut ihmiskuntaa yhtä pitkiä aikoja eli miljoonia vuosia varmaankin - no ei mikään. Minäkin olen vuosia sitten eka kerran silmäillyt noit patonkipeltejä, joissa siis on vähän iisimpi saada oikean patongin näköinen pötkylä tehtyä kotikeittiössä. Normaali hinta näkyy olevan vajaa 9 €, mutta nyt oli alennuksessa ja sain viimein ostettua pellin vajaalla neljällä eurolla. (Tämmönen mulla ny sitten on: https://www.prisma.fi/fi/prisma/house-patonkipelti-37-cm)

Aattelin heti etten mitään normaalia patonkia ala testailemaan, vaan kaikenlaisia makuja alkoi pompsahtelemaan mieleen. Tein ihan eka sipulipatongin, eli taikinaan lisäsin vain oman makuni mukaan sipulipussikeitto-jauhetta. Hyvät tuli, mutta nyt toisella kerralla kokeilin ns. täytettyjä makupatonkeja.


Patonkipellissä on paikka kahdelle pitkälle patongille. Mauiksi valikoitui nämä veden kielelle tuovat vaihtoehdot: tomaatti-sipuli-basilika ja jalapeno-valkosipuli. Ja kuten aina kaikessa kokkailussa: taivas on rajana! Voit täyttää patongin ihan sillä millä mikä mieleen juolahtaa. (Tulevaisuudessa tarttee koittaa täytteenä ainakin paistettuja metsäsieniä, paprikaa, oliiveja, tapenadia ja pestoa.)

Tein 2,5 dl taikinan. Eli 2,5 dl lämmintä vettä, puoli pussia kuivahiivaa, ripaus suolaa ja hipsaus sokeria. Annoin hiivan kotvan aikaa ns. aktivoitua. Sen jälkeen lisäsin ehkä noin vajaan desin verran kauraleseitä ja sitten sopivan määrän vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen.

Jauhojen määrä tämmösissä taikinoissa ei ole vakio. Kaikki riippuu jauhoista ja onko ne kuinka kuivia ja tuoreita ja onko ne ihan painautuneita. Joku kerta vielä koitan jaksaa punnita jauhojen määrän. Mutta kannattaa lisäillä pikku hiljaa ja tunnustella siinä matkan varrella milloin jauhoja on tarpeeksi. Välissä lisäsin joukkoon myös lurauksen oliiviöljyä. Taikina sai kohota suunnilleen pari tuntia.

Taputtele patonki littanaksi täytteitä varten.

Ja näin siitä tulee patonkeja:

Jaa taikina kahtia ja painele ne pitkulaisiksi lätyiksi. Ripottele täytteet väliin, kääri rullalle ja asettele patonkipellille. Anna kohota hetken aikaa ja sivele pinta kylmällä vedellä. Ripottele päälle esim. sipulijauhetta, seesaminsiemeniä, tai mitä vaan siemeniä. Paista 225-250 asteessa kunnes pinta on kauniin värinen ja patongit ovat läpeensä kypsät. n. 15-20min.

Mun täytteet oli seuraavanlaiset:
  • Kirsikkatomaatti, sipuli, tuore basilika, oliiviöljy,  aromisuola, mustapippuri, timjami
  • Tuore jalapeno siivutettuna, valkosipulia silputtuna tai raastettuna, oliiviöljy, aromisuola, mustapippuri

Kun patonki on täytetty, rullaa se ja asettele ritilälle.

Aivan hitsin hyviä tuli! Seuraavana päivänä halkaisin tompsupatonkia pätkän ja täytin hummuksella, punasipulilla, falafelilla ja kurkulla ja otin töihin evääks. Täten suosittelen lämpimästi ostamaan tämmösen pellin jos vastaan tulee! 

25.9.2018

Eka sienireissu? Tärpit aloittelijalle!

© Copyright: Kuva: Safkablogi
All rights reserved.
Sienestyksen makuun pääsee nopeasti jos intoa riittää! Parasta on löytämisen ilo, luonnossa liikkuminen ja tietty sitten ne herkut joita voit saaliista valmistaa. Vieläkin leppoisamman retkestä tekee jos mukaan ottaa termarin täynnä kahvia/kaakaota ja pientä evästä!

Tässä minun TOP5 helposti tunnistettavista, maukkaista sienistä, joita ehdottomasti kannattaa käydä metsästä etsimässä. Mun taktiikka on kulkea polkua ja lähteä siitä sivummalle harhailemaan. Kannattaa kuitenkin hieman katsastella missä menee, ettei eksy! Ja hei, tottakai hyvät sienipaikat kannattaa painaa mieleen tai esim. merkata puhelimensa karttapalveluihin.

Alla olevasta listasta löytyy joka sienen kohdalta linkki mainiolle Luontoportti -sivustolle. Sienen nimeä klikkaamalla pääset suoraan Luontoporttiin kyseisen sienen sivulle lukemaan tarkemmin hattupäästä. Mulla on vasta toinen syksy menossa kun sieniä keräilen, jotenka turvaudun tämän tästä Luontoporttiin.

Kanttarelli, eli keltavahvero

© Copyright: Kuva: Safkablogi
All rights reserved.

Kanttarelli taitaa olla suosituin sieni mitä metsästä halutaan löytää. Maku ja ulkonäkö ja rakenne miellyttää niitäkin, jotka eivät muutoin suuria sienihulluja olisikaan.

Jos olet käsitellyt ja kokkaillut vain kaupasta tai marjakojuista ostettuja kanttarelleja, tulet yllättymään kuinka muhevia ja vantteria metsästä vasta poimitut kanttikset ovat. Kaupassa ja muualla myynnissä olevat ovat auttamatta ehtineet jo jonkin verran kuivua ja ovat ehkä vähän pienempiä yms.

Kanttarellista tehdään ehkä yleisimmin kastiketta ja piirakkaa. Toimii hyvin myös ihan vaan paistettuna lisukkeena. Nam!

Suppilovahvero

© Copyright: Kuva: Safkablogi
All rights reserved.

Suppilovahveroista tulee hyvää risottoa, lasagnea, muhennosta, niitä voi heitellä keittoihin, pizzaan, mihin vaan. Yks hyvä tapa käyttää mitä vaan näistä sienistä on paistella pannulla sipulisilpun kera, rouhaisu suolaa ja pippuria ja laittaa voileivän päälle. Suppis on myös helppo kuivata ja murskata sitten ruokiin pitkin talvea.

Viime vuonna keräsin suppilovahveroita vielä joulukuun puolellakin. Poiminta loppui vasta sitten kun tuli lunta jo sen verran että sienet jäivät lumen alle näkymättömiin.

Mustatorvisieni

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Lasse Kosonen.
All rights reserved. (Linkitetty osoitteesta: http://www.luontoportti.com/)
Mustatorvisieni on usein todella vaikea huomata, mutta sitten kun huomaat yhen, huomaat lopulta seisovasi keskellä mustatorvisieniesiintymää.

Todella maukas käytettäväksi esim pastaruuissa, perus sienikastikkeessa/muhennoksessa tai melkein minkä tahansa ruuan seassa makua tuomassa. Mustatorvisienilasagne on aivan ihanaa!

Lampaankääpä

© Copyright: Kuva: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved. (Linkitetty osoitteesta: http://www.luontoportti.com/)
Mulla on ollut huono onni herkkutattien kanssa, joten käytän herkkupizzoissa tatin korvikkeena lampaankääpää. Jotkut myös paistavat sientä leivitettynä,  ikään kuin pihveinä. Se täytyy vielä kokeilla!

Lampaankäävän voi nähdä jo todella kaukaa, sillä sen valkoiset suuret lakit paistavat vihreän metsämättään keskeltä näyttävästi.

Orakkaat: Rusko-orakas ja Vaaleaorakas

© Copyright: Kuva: Safkablogi
All rights reserved.
Orakkaat ovat kerrassaan ihania. Ehkä jopa kaikista parhaita sieniä. Paistettuna rakenne on mun mielestä todella hyvä ja maku on maittava. Parhaimmillaan valkoisessa pizzassa! Resepti tässä (reseptissä käytetty kanttarellia): Valkoinen kanttarellipizza

Orakkaat kasvavat välillä ihmeellisen muotoiseksi todella matalalla ja niiden rakenteiden väliin ja lakin alapuolen pillistöön tarttuu kaikenlaista mujua. Se onkin ainut ikävä puoli orakkaissa, että niiden puhtaaksi rapsutteluun voi kulua aikaa mikäli löydä ison saaliin.

Orakkaat tunnistaa parhaiten lakin alapinnassa olevista pilleistä.

Suosittelen kirjakaupoista löytyviä sienioppaita, jotka kulkee kivasti myös sieniretkellä mukana. Lisäksi iltoja kannattaa välillä viettää luontoportti.fi-sivustolla, jossa on todella kattavat tiedot sienistä, miten kukin sieni tulee valmistaa yms.

8.9.2018

Mikä lienee sieninimesi? - Sienihommia tulossa!


Nyt löytyy sieniä mukavasti mettästä! Ainakin paikoittain. Oon jo monta sienireissua tehnyt ja aina sieltä jotain jää kotiin tuomisiksi.

En ole mikään ammattisienestäjä, mutta muutaman lajin jo tunnistan ja hyvin uskaltaa keräillä ja syöpötellä. Teen piakkoin pienen postauksen aivan täysin aloittelijoille. Katsotaan viitisen sientä jotka on helppo tunnista ja ovat tosi maistuvia, eivätkä kaipaa keittelyä tai muita poppamieskonsteja. Suosin sieniä jotka ovat valmiita pannulle pilkottavaksi semmoisenaan! 

Muutama sienireseptikin on tulossa! Eikä tässä ole edes hirveä kiire, sillä viime vuonna keräsin suuppilovahveroita vielä joulukuun puolella. Sienikautta on vielä paljon jäljellä, jes!

Tuota kaikkea odotellessa voit katsastaa sieninimesi ja kipaista kaupassa ostamassa sieniveitsen ja korin! :*